Tyväret Tunturissa

Kun me haluamma lähteä ulos syömään, se ylleensä tarkottaa ihan kirjaimellisesti ulkona syömistä ja kokkaamista tulilla. Ja meän mielestä hyvä ruoka maistuu vielä paremmalta ko sen syö ulkona!  Meän retkeilyssä, oli se sitten päiväretki lähilaavulle tai useamman yön vaellus, aina isossa osassa on hyvä ruoka. Tälläkin kertaa suunnittelimma kolmen ruokalajin lounaan ja suuntasimma tykötarpeiden kanssa meän lähitunturin Oloksen takana olevalle Tunturijärven laavulle. Matkaa tulee autolta latupohjaa pitkin vain reilu kilometri, ihan sopiva pikku reippailu siis ennen ja jälkeen ruokailun! Laavu on mettähallituksen ylläpitämä ja hyvin hoidettu; liiterissä oli puita, huussit oli puhtaat ja ympäristö muutenkin siisti. Kyllä näilä aineksilla jo loihtii aikamoiset herkut! Tyvärien Erämenyy Mualiman paras suppilovahverokeitto Nuotioleipäset - Juustoiset kasvisnyytit - Kermassa haudutettua leipäjuustoa ja itte poimittuja hilloja, kylykeen nokipannukahvit Reseptit on hyvin pitkälti omasta päästä ke

  Muoniossa vuodenaikoja on tunnetusti kaheksan, joten tylsää täälä ei ulkona viihtyvällä ole ikinä.   Näin lokakuussa elellään ensilumen aikaa ja ruskan lehtien tippuessa aletaan ootella valkoista peitettä maahan. Eihän se meitä pettäny tänäkään vuonna, vaan muutaman pakkaspäivän jälkeen lunta alkoi tulla ja sen jälkeen sitä onki tullut kohta viikon putkeen. Niin reilusti, että tänään kaivetaan sukset esille ja lähdetään hiihtämään, aivan mahtavaa! Reilun neljä kuukautta sukset sai levätä eli kyllä tuo valkoinen lumivaippa täälä Lapissa on meille pikkasen tutumpi kuin kesämaa. Mutta siitä retkestä kerromma myöhemmin lisää ja tänään olikin tarkoitus pikkasen kertoilla kun käväsimme alkuviikosta pikku mutkan tunturissa heittämässä hyvästit syksylle ja toivottamassa talven tervetulleeksi. Syysreissu oli tämän reissun työnimi, mutta kuten välillä on tapana niin suunnitelmat muuttuupi siinä missä kelikin.  Tunturissa oli jo mukavasti lunta 19.10.20 Meän reissu lähti liikkeelle Ounastunture

"Siinä missä ennen metsästettiin lihan ja turkiksen vuoksi, tapetaan eläimiä nykyään harrastuksena urheilun ja viihteen vuoksi". Tässä suora lainaus yhden tunnetun eläinten oikeuksien ajavan järjestön kirjoituksesta aiheesta metsästys.  Onko tämä paljon mielipiteitä herättävä mettästys sitten pelkästään vain tappamista tappamisen ilosta ja ammuskelua huvin ja viihteen vuoksi? No varmasti jokaiseen harrastukseen ja elämäntyyliin mahtuu monenlaista kulkijaa sekä ajattelijaa, mutta mie kerron kuiten yhen mielipitteen asiaan mettästystä alottelevan naisen näkökulmasta. Tästä reissusta saaliiksi tuli hyvä mieli siitä että oli päässy lähtemään, muutama hieno kuva ja läpimärkä mutta onnellinen koira. Yksi sumunen sunnuntai päätimmä miehen kanssa lähteä käväsemään koiran kanssa yhen läheisen vaaran päällä, vaikka keli ei ollu mitenkään päin suotunen mettästykselle. Kauhea matalapaine ja pilvet roikku hartioilla, tuullu ei nimeksikään. No eipä sen väliksi, pääsemmä kuiten yhessä koira

Jippii! Uskomatonta mutta totta, meän tuhannen seuraajan rajapyykki lähenee ja mehän järjestämme arvonnan ko lupasimme. Onpa mahtava homma kun seurailette meitä ja tykkäätte meän seikkailuista. Emmä vain ole varmat, ootteko te ajatelleet ihan loppuun saakka että mitä halusitte, kun tämän puolesta äänestitte... Ylivoimasesti suosituimmaksi vastaukseksi nousi päästä retkelle meän kanssa. Toiseksi suosituimmaksi nousi kuksa ja moni oliki ehottanu siihen vielä lisänä Tyväret Tunturissa kaiverrusta. No mikä ettei.  🎁 Arvonnan palkinnot 🎁 1. palkinto - Tyväret Tunturissa retki  Voittaja saa ottaa kaverinki matkaan! Tämä on semmonen yönyliretki johonki päin Muoniosta, ei kuiten mihinkää kovin kauas. Luvassa tosi hyvää ruokaa ja tosi huonoja juttuja.  2. palkinto - Tyväret Tunturissa -kuksa Suoraan Sannan Putikilta, hienolla Alatalon Sannan itte käsintekemällä kaiverruksella!  ⚠️ Arvontaan osallistuminen ja säännöt⚠️ 1. Seuraa Tyväret Tunturissa Instagram -tiliä 2. Tykkää alakuperäisestä Arv

Meän eilisillan retki Mustavaaran vanhalle porokämpälle sisälsi piirakkaa ja pienimuotosia pelkotiloja!  Hilpein mielin läksimmä töistä suoraan ajelemaan kohti kansallispuistoa. Tarkotus oli kävästä nopea iltamutka vaaran päälä, keitellä kahvit ja palata ajoissa kotia. Ajoimma auton Lommoltunturin parkkiin ja marssimme suoraan tiepohjaa kohti Sammaltunturia. Tästä tieltä poikkeaa polku kohti kämppää, yhteen suuntaan matkaa tulee noin kolmisen kilometriä.  Nousu Mustavaaran päälle on tasasta tietä pitkin suhteellisen heleppo Sumuverho peitti maiseman komeasti ja aikaa vierähti aiottua pitempään kuvaten ja kikatellen. Hienot sumuiset maisemat, puiden muodostelmat ja syksyn värit innostivat meät heilumaan kameran kanssa oikein ahkerasti. Kämppä ja reitti on meille tuttu entuudestaan ja pian nähtiinkin jo tuttu tupa pilkottavan sumun takaa.  Mustavaaran vanha porokämppä, sulonen pieni tupa keskellä kynttiläkuusia Raapasimma tulet takkaan ja aloimma kahvin keittoon. Sanna oli myös leipassu