Metsästys on väärin. Vai onko?

"Siinä missä ennen metsästettiin lihan ja turkiksen vuoksi, tapetaan eläimiä nykyään harrastuksena urheilun ja viihteen vuoksi". Tässä suora lainaus yhden tunnetun eläinten oikeuksien ajavan järjestön kirjoituksesta aiheesta metsästys. 

Onko tämä paljon mielipiteitä herättävä mettästys sitten pelkästään vain tappamista tappamisen ilosta ja ammuskelua huvin ja viihteen vuoksi? No varmasti jokaiseen harrastukseen ja elämäntyyliin mahtuu monenlaista kulkijaa sekä ajattelijaa, mutta mie kerron kuiten yhen mielipitteen asiaan mettästystä alottelevan naisen näkökulmasta.

Tästä reissusta saaliiksi tuli hyvä mieli siitä että oli päässy lähtemään, muutama hieno kuva ja läpimärkä mutta onnellinen koira.


Yksi sumunen sunnuntai päätimmä miehen kanssa lähteä käväsemään koiran kanssa yhen läheisen vaaran päällä, vaikka keli ei ollu mitenkään päin suotunen mettästykselle. Kauhea matalapaine ja pilvet roikku hartioilla, tuullu ei nimeksikään. No eipä sen väliksi, pääsemmä kuiten yhessä koiran kanssa ulos raikkaaseen ilmaan. 

Ajelimma hetken kotoa läheisen vaaran viereen, josta lähimmä nousemaan viistosti vaaraa ylöspäin. Humppe oli taas onnensa kukkuloilla; sai mennä vappaana pitkin mettää, tehä sitä missä se on hyvä ja mistä se ihan silmin nähen nauttii. 

Nousemassa vaaaraa ylös. Kauhea matalapaine ja pilvet roikku hartioilla, tuullu ei nimeksikään


Pääsimmä vaaran päälle, koira näytti olevan noin sadan metrin päässä tekemässä hakua. Olimma justiin tuulen yläpuolella ja kohta kuulu se mitä et hiljasessa mettässä tuossa kohtaa vielä haluais kuulla. Kolme nuorta mettoa siivitti läheltä, kuiten sen verran meille huonosta kohtaa ettei siinä ollu oikein järkeä alkaa räiskimään perään miten sattuu.

Tästä noin kaks ja puoli minuuttia myöhemmin Garmin ilmotteli värisemällä että Humppe seisoo, matkaa oli reilu sata metriä rinnettä alas. No eipä muuta ko hittaasti hiipien lähteä etenemään, oltiinhan taas kerran melkein tuulen yläpuolella, eikä välissä oleva risukko mitenkään helpottanu tätä tehtävää. 
Tilanne oli ohi ennenko oli ehtiny varsinaisesti alkaakaan, liekö sielä mittään lintua ees ollutkaan..

Eipä se taaskaan auttanu ko kerätä kärsivällisyyttä ja jatkaa matkaa. No, siinä oli meän tilanteet ja mahollisuuet tältä reissulta. Loppumatkalla kohti autoa ei näkyny eikä kuulunu lintuja..

Tälläkään kertaa ei haulikon ääntä kuulunu. Mutta olipa aikaa ottaa hyviä kuvia jänkän laijalla

Tässä oli yksi niistä kerroista kun mie olen ollu mettällä. Viikko pari takaperin olevasta reissusta jäi kätteen ihan yhtä paljon; hyvä mieli siitä että oli päässy lähtemään, muutama hieno kuva ja läpimärkä mutta onnellinen koira. Tälläkään kertaa ei haulikon ääntä kuulunu.

Minulle mettästys on paljon muutakin kun pelkkää ampumista. Tai no, tällä hetkelä se on ollu ihan täysin muuta koska mittään en ole vielä edes päässy yrittämäänkään! Se on luonnossa liikkumista, nauttimista puhtaasta ilmasta ja kauniista maisemista. Se on yhteistä aikaa minulle kaikkein rakkaimpien kanssa. Se on nauttimista siitä, että Humppe pääsee nauttimaan ja tekemään omaa työtään. 

Mettästys on nauttimista siitä, että Humppe pääsee nauttimaan ja tekemään omaa työtään.


Se on joskus harvoin sitä, että saadaan saalista. Se on sillon myös ampumista, mutta meille vain sen takia että saamma hyvää, puhdasta ja luonnossa vapaana kasvanutta ruokaa pöytään.

Mie kuiten mielummin käyn mettällä ja tiän mistä se liha on peräsin. Mie mielummin itte ammun sen linnun joka on saanu elellä omaa lajityypillistä elämää, kun ostan tehotuotettua broileria joka luoja ties missä olosuhteissa on kasvanu. 

Minulle mettästys on myös yhteistä aikaa kaikkein rakkaimpien kanssa. 


Luonnontieteellisen näkemyksen mukkaan myös ihminen on eläin ja osa luontoa (tämmönen tieto löytyy intternetistä). No miten ihminen sitten eroaa siitä toisesta petoeläimestä joka tappaa toisen eläimen ravinnokseen? Miksi tämä on oikeutetumpaa kuin se että mie mettästän toisen eläimen ittelleni ravinnoksi?

Minun mielestä näistä asioista saa, ja pitää puhua. Kaikkien ei todellakaan tarvitte alkaa mettästämään tai edes mieltämään että se on oikein. Toivon kuitenki että tämä sai sinut ajattelemaan edes vähän syvemmälle asiaa ennenko sanot seuraavan kerran metsästystä pelkäksi tappamiseksi ja turhanpäiten ammuskeluksi. 

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Onko sulla lisättävää tai oma mielipie asiasta? 😊 Vaikka aihe herättääki varmasti monenlaisia tunteita, niin pysymmähän kaikki kuiten asiallisena ja asiassa.

✏ Marika

Kommentit

  1. Ihan näin kaupunkilaisääliönä, muita metsälajeja harrastavana ja täysin perstuntumalla sanoisin, että jos nimenomaan ampua haluaa, niin sitä pääsee kyllä tekemään ihan hitokseen helpommalla, enemmän, mukavemmissa keliolosuhteissa (tai sisällä) ja huomattavasti pienemmällä ajankäytöllä alkamalla harrastaa ihan vaan ampumista ja jättämällä sen riistanhoidollisen hölönpölön pois siitä.

    Metsästyksen ongelma on ehkä se, että ihmisen on täysin mahdollista kasvaa Suomessa aikuiseksi juurikaan asfaltoidun tien ulkopuolelle astumatta ja talitinttiä ja chihuahuaa isompaa eläintä näkemättä. Ja taas toisaalta metsästäjistä löytyy paljon sellaisia vanhoja jääriä, jotka ovat ehdottomasti aina kaikessa oikeassa ja kieltäytyvät keskustelemasta asioista kenenkään turistin kanssa. Maailmat eivät vaan kohtaa, eikä luonnosta ja metsästyksestä kiinnostunutkaan ihminen oikein saa mistään tietoa asiasta. Metsästysporukoihin nyt ei ainakaan pääse ja mettäkoiran hankkiminen on ihan salatiedettä. Ainakin jos halajat käyttöpuolen lintukoiraa. Täysin riippumatta siitä, kuinka ansioitunut koiraharrastaja olet muissa lajeissa.

    Että tavallaan on toisinaan mun mielestä vähän nurinkurista, että metsästäjät peräänkuuluttavat kaikenlaisia oikeuksia ja arvostusta ja vaikkapa ihmisten kiinnostusta nurinkurisia EU-säädöksiä kohtaan. Vaikea se on osallistua ja kiinnostua, kun ei ymmärrä. Ja käytännöntason tekemisestä ei saa mistään tietoa.

    Ainoa ja varmin tapa päästä metsästysharrastuksen alkuun tuntuu olevan se, että ryhtyy vakavammanpuoleiseen parisuhteeseen jo-metsästävän henkilön kanssa. Mutta niitäkin on hankala löytää, kun ovat aina siellä metässä. Että mihkäköhän sitä laittais oman passinsa noinniiku mettämiehen metsästystä varten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiia!
      Tosi hyviä pointteja, toki osa ehkä vähän kärjistettynä. Mettästyksen alottamisessa on kyllä suurimpana syssäyksenä ollu (meilä molemmilla tyvärillä) oma mettästävä mies. Vaikka mieki olen mettästyskortin suorittanu eräopas-koulussa jo 10vuotta sitten, ei sille mittään käyttöä juurikaan ole aiemmin ollut!
      Onhan niitä muitaki keinoja, mutta se että mistä ne löytää ni on ylleensä se ongelma kun niistä tieto tuntuu kulkevan vaan puskaradiossa ja äitiltä tyttärelle!
      Jos itteä kiinnostaa, niin facebookissa ainaki on semmonen ryhmä ko Metsästävät Naiset, sieltä kannattas varmaankin alottaa kysely josko omalta alueelta löytys apuja!
      Tsemppiä mettästyksen alotukseen ja sen oman mettämiehen mettästykseen! ;)
      - Marika

      Poista
    2. Juu, pikkusen kärjistettynä ja vähän myös pilke silmäkulmassa kirjoitettu:D Ja se on kyllä hyvä hyvä, että nykyään nuorempi polvi metsästäjiä jakaa kyllä kuvia, tarinoita ja tietoa esim juuri somessa. Ehkä lisää tietoa lajin suhteen.
      -Tiia

      Poista

Lähetä kommentti

Onko sulla meille jotaki sanottavaa? Tähän sie voit kirjottaa toiveet, terveiset tai risut ja ruusut!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Retkivinkki - Juuvanrova kesä

Keitä me sitten olemma? - Marika

Keitä me sitten olemma? -Sanna