Keitä me sitten olemma? - Marika

Kuva: Terhi Tuovinen, House of Lapland

Täälä kirjottaa tyväristä toinen, Marika!

Mie olen alunperin ihan syntyperänen savolainen, kotoisin Kuopiosta. Vajaa kymmenen vuotta taaksepäin opiskelin Toivalassa ammattikoulussa luontoyrittäjäksi, jolloin työharjottelupaikkaa ettiessä päädyin Muonioon. Enkä todellakaan tiennyt minne olin tulossa, kartasta se hääty kattoa etukäteen määränpääkin!

No niimpä siinä sitten kävi että tänne jäin ja virallisesti mie Muoniolaistun 8 vuotta sitten, kylläpä se vain tuo aika rientää! Sillon mie kävin vuoden eräopaskoulunkin heti alkuun, että eipähän jää ainakaan papereista tämä retkeilyharrastus kiinni..

Paljon sitä on tässäkin ajassa jo ehtinyt kokea täälä Tunturi-Lapissa, mutta mie kyllä luulen että vielä enemmän on seikkailuita edessä päin!

Meän oma kansikuvapoika Humppe poseeraa keskiyön auringossa.

Luonnossa liikkuminen on aina ollut mulle iso osa elämää, oli se sitten koiran kanssa retkeilyä, hevosen selässä seikkailua, marjastamista pitkin jänkkiä ja mettiä, kalastamista tai ihan vaan olemista ja öllöttämistä, kämpällä tulistellen tai muuten puuhaillen.

Vaikka joskus sitä tarviikin omaa aikaa, niin mie tykkään retkeillä hyvässä seurassa ja onneksi mulla onki löytynyt aika hyvä partner in crime tähän hommaan! Välillä tapahtuu eikä kaikki aina mene todellakaan niinkö sielä kuuluisassa Strömsössä mutta kuuluu täysin lajin luonteeseen, se helppous vissiin viehättää? 

Yks minun parhaista retkikavereista löytyy kotoa, gordoninsetteri Humppe. Tämä vallaton ja verraton ikiteini on lähes aina matkassa, eikä muuten virta ihan helpolla lopu. Kerran son viikon Kilpisjärven reissun jälkeen maannu kotona puolielottomana kokonaisen päivän, ja sitten taas mentiin! Humppe myös ossaa poseerata ko paraski kansikuvapoika, eli aika monesti päätyy minun kuvauskohteeksi.

Kalassa tykkäisin käydä useammin mutta olevinaan ei kaikkeen riitä aika? Tähän asti se on lähinnä ollu semmosta virvelillä sinne sun tänne heittelyä tai kevätkelin pilkkimistä tunturissa ihan minkä vaan saaliin toivossa että kovin tavotteelliseksi ei vielä ole äitynyt..

Jaa soli taas kerran siimat solomussa ja uistin puussa. Sattuu näissä paremmissakin piireissä!

Yksi pitkäaikasimmista harrastuksista on hevoset. Joskus on vaan parasta lähteä yksin hevosen kanssa mettään ja vaellellä ilman määränpäätä tai laukata pitkin hiekkatietä niin että vaan vesi valluu silimistä! Tällä tavalla mie olen aina saanu nollattua päätä. Ja onhan se tosi että monesti maailma näyttää jo paljon kirkkaammalta näiden karvakorvien välistä katottuna!

Kyllähän se tieten välliin on näiden ystäväisten kanssa meno sen mukasta että ei välttämättä aina pelkkiä onnenkyyneleitä vuodateta, mutta niinkun todettu, unohtuupahan ainakin ne aiemmat surut ja murheet siiinä samassa rytäkässä! 

Ja eihän se aina mene, alla olevasta kuvasta noin ehkä kaks ja puoli minuuttia myöhemmin oli mulla jalkapöytä tämän valkosen ratsun kavion alla ja siitä sitten seuras muutaman viikon keppijumppa yksjalkasena! 

Kuva: Terhi Tuovinen, House of Lapland

Mulla meinaa joka kerta sydän ihan pakahtua onnesta ko liikun luonnossa, miten täälä voikin olla niin kaunista! Kun kiipeää vaikka tunturin laelle tai kattoo aurinkonlaskua hiljasen järven rannalla.. Eikä tarvihe lähteä edes kotoa kauemmas, sen kun istuu pimeässä terassilla viinilasin kanssa samalla ko luonto antaa ihan oman ilotulituksen taivaalle revontulien tanssiessa kaikissa mahollisissa väreissä. 

Kyllä siinä unohtuu hetkeksi kaikki murheet.. Myös ne tuhannet sääsket ja polttiaiset, vaakatasossa tuleva räntäsade tai se kotia unohtunu kahvipannu!

Mie tykkään kovasti ottaa myös kuvia ja yrittää tallentaa nämä maisemat ja muistikuvat mitä itte pääsee melkein päivittäin kokemaan. Toivon myös että just sie saat ittelles edes hieman sitä tunnetta kuvien välityksellä mikä mulla on joka kerta näitä ihastellessa!

Kyllä sitä ihminen on onnellinen ko saa asua tämmösessä paikassa...

Toivottavasti siekin haluat liittyä retkelle meän mukaan tuttuun ja tuntemattomaan, kiivetään tunturin päälle, käydään kämpällä tulistelemassa tai lähetään kalaan hakemaan syömäkalat. 

Mihin muualle sie haluaisit päästä mielikuvamatkalle? Kerro kommenteissa, ehkä met lähemmä retkelle ja tuomma ne fiilikset tämän blogin kautta sinunki kotisohvalle!