Tyväret Tunturissa

Hietalahden uppee hiekkaranta Joskus kannattaa vain lähteä rantalomalle, jos tuntuu, että mikkään muu ei oikein onnistu ja kaikki suunnitelmat kaatuu kankkulan kaivoon. Tietenki tää koronahomma ei helpota reissujen toteutusta, mutta ei kannata lähteä merta eemmäs kalalle, eikä ainakaan Pallasjärveä kauemmas. Meillä on semmonen helmi tuolla meän takapihalla, että jotenkin tuntuu raaskiiko tästä reissusta ees kertoa. No kerrotaan nyt ko luvattu on ja te tunnutte näistä meän tarinoista tykkäävän.  Söpö pieni autiotupa, takana näkkyy Pallastunturit Pallasjärven Punaiset Hiekat on useille tuttu, helppo ja upea koko perheen retkikohe. Tästä johtuen monikaan ei jatka matkaansa eteenpäin ja näin ollen jää huomiotta, että Pallasjärven rannassa on kaksi autiotupaa, joista toinen eli Hietalahti on samanlaisella upealla biitsillä kuin Punaiset Hiekat. Ja Hietalahen ollessa autiotupa, sielä saa myös yöpyä.  Annamme teän itte ettiä paikan kartasta, mutta sinne pääsee pidempää

Maisemat avautuvat Juuvanrovalla Muoniossa on paljon kuuluisia retkikohteita, joista kuvia näkkee somessa suht tiuhaan .  Melkein kaikki tuntee Pallaksen tunturijonon, Särkitunturilta avautuvat hiukeat maisemat ja Pallasjärven punaisena hohtavan hiekkarannan. Nämä kohteet on myös meän retkien suuntana tasaiseen tahtiin, mutta koska asutaan Muoniossa kumpiki niin voimme valita sen rauhallisemman ajan milloin vieraillaan näissä. Eli juttua on vielä luvassa suosikkikohteistakki, kuhan täälä hiukan ruskasesonki rauhoittuu. Mutta kuten toettu näin ruskan aikaan meän askeleet vie rauhallisempiin ja vähemmän tunnettuihin kohteisiin, kuten esimerkiksi Juuvanrova.  Juuvanrova sijaitsee helposti saavutettavana Olos- ja Särkitunturin välissä, hiukan siellä taaempana. Omalla autolla kaahaillessa kannattaa ajaa Luusunseläntietä (kääntyy Kittiläntieltä heti Oloksen jälkeen, Muoniosta päin tullessa) noin kolme kilometriä kunnes tulee sähkölinjalle, jota ennen on liiken

Tsäps! sano tyväret ko retkelle lähti... Virallinen #tyvärettunturissa kick off ja kastajaiset suoritettiin yhessä meän lempipaikoista eli väylän rannassa, Äijäkosken kuohuja katsellen. Kyllähän tämmöseen tilanteeseen sopii se ylähyllyn samppanja, jolla skoolattiin kuksan täydeltä hyvää onnea meän tuleville tarinoille! Samppanjat kuksasta, ai että!  Aina ei tarvihe lähteä kauas, niinkuin ei tälläkään kertaa. Meillä on tieten se onni että asumma näin upeassa paikassa missä voit lähestulkoon kotiovelta lähteä suoraan retkelle.  Heitimmä retkireput autoon ja hurautimma Äijäkoskelle. Matkaa tulee vaan reilu 5km Muonion kylältä, eli on helppoo ja noppeeta lähteä käväsemmään! Kävellä joutuu jokusen sata metriä, eli sanoisin että ei ihan kauhean iso rutistus, polkukin on sen verran leveä että vaikka lastenrattaiden kanssa pääsee laavulle asti. Muutama vähän mutasempi offroad pätkä on matkalla, mutta seikkailumielellä selviää! Reitti laavulle on helppokulkusta Puita oli mukavasti jälellä ja j

Mie olen Sanna, toinen näistä elämänmyönteisistä tyväristä, jokka tuolla tunturissa jolkottaa. Mie olen asunut Muoniossa 15 vuotta, mutta alunperin olen junantuoma, lähtösin hitaasta Hämeestä. Minut toi Muonioon matkailualantyö, mutta piti täällä se, että löysin juuri sen minun näköisen paikan olla ja touhuta. Täällä Muoniossa ja lähiympäristössä eli Tunturi-Lapissa, on kaikki se mitä minun näkönen elämä pitää sisällään. Mie en ole koskaan ollut mikään kaupunki-ihminen, en kaipaa vilinää ja vilskettä ympärilleni. Vähempi on enempi on melkein niinkun minun motto ja sen mukaan pyrin elämään. Ruuhkavuodet ne pakkaa parhaillaan päälle, mutta haaveena ja pitkänajan suunnitelmana on vetäytyä mettäkämpän rauhaan parin koiran kanssa ja ehkä sinne joku kana sekä lammaskin mahtuisi... Mie nautin siitä tunteesta ja tiedosta, että pärjään ja osaan liikkua luonnossa yksinkin. Retkeilyhommat kaikissa muodoissaan on minun juttu, erityisesti tykkään vaellella, kalastella ja hiihdellä umpisella. Mulla

Kuva: Terhi Tuovinen, House of Lapland Täälä kirjottaa tyväristä toinen, Marika! Mie olen alunperin ihan syntyperänen savolainen, kotoisin Kuopiosta. Vajaa kymmenen vuotta taaksepäin opiskelin Toivalassa ammattikoulussa luontoyrittäjäksi, jolloin työharjottelupaikkaa ettiessä päädyin Muonioon. Enkä todellakaan tiennyt minne olin tulossa, kartasta se hääty kattoa etukäteen määränpääkin! No niimpä siinä sitten kävi että tänne jäin ja virallisesti mie Muoniolaistun 8 vuotta sitten, kylläpä se vain tuo aika rientää! Sillon mie kävin vuoden eräopaskoulunkin heti alkuun, että eipähän jää ainakaan papereista tämä retkeilyharrastus kiinni.. Paljon sitä on tässäkin ajassa jo ehtinyt kokea täälä Tunturi-Lapissa, mutta mie kyllä luulen että vielä enemmän on seikkailuita edessä päin! Meän oma kansikuvapoika Humppe poseeraa keskiyön auringossa. Luonnossa liikkuminen on aina ollut mulle iso osa elämää, oli se sitten koiran kanssa retkeilyä, hevosen selässä seikkailua, marjastamista pitkin jänkkiä ja