Tyväret Tunturissa

Muonionjoki eli väylä on 230 km pitkä joki, joka saapi alkunsa Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymäkohdassa Enontekiön Markkinassa. Muonionjoki on Tornionjoen sivujoki ja näin ollen muuttuu Tornionjoeksi Kolarin Lappeassa. Väylä on rajajoki eli erottaa täälä länsirajalla Suomen Ruottista.  Väylä on ko pääsuoni, joka virtaa läpi Länsi-Lapin, nimi muuttuu matkan varrella, mutta samat veet ne laskee alas Kilpisjärveltä ja monista sivujoista aina Tornioon ja Pohjanlahteen saakka. Väylällä on iso merkitys Muoniolle, aina historiasta saakka. Sitä on käytetty kulku- ja kuljetusreittinä, se on tärkeä kalastusjoki ja nykyään myös matkailuelinkeinon osa-alue.  Paikalliset asuvat Väylän varressa ja Muonion sijainti kerrottaessa sen mainitaan aina olevan Väylän varressa. Tornionjoki kokonaisuudessaan on myös viimesiä Euroopan vappaana virtaavia jokia, eli siellä ei ole teollisia patoja tai voimalaitoksia. Ja toivotaan ettei koskaan tulekaan.  Tällä hetkellä Väylä valmistautuu talven tuloo...

"Siinä missä ennen metsästettiin lihan ja turkiksen vuoksi, tapetaan eläimiä nykyään harrastuksena urheilun ja viihteen vuoksi". Tässä suora lainaus yhden tunnetun eläinten oikeuksien ajavan järjestön kirjoituksesta aiheesta metsästys.  Onko tämä paljon mielipiteitä herättävä mettästys sitten pelkästään vain tappamista tappamisen ilosta ja ammuskelua huvin ja viihteen vuoksi? No varmasti jokaiseen harrastukseen ja elämäntyyliin mahtuu monenlaista kulkijaa sekä ajattelijaa, mutta mie kerron kuiten yhen mielipitteen asiaan mettästystä alottelevan naisen näkökulmasta. Tästä reissusta saaliiksi tuli hyvä mieli siitä että oli päässy lähtemään, muutama hieno kuva ja läpimärkä mutta onnellinen koira. Yksi sumunen sunnuntai päätimmä miehen kanssa lähteä käväsemään koiran kanssa yhen läheisen vaaran päällä, vaikka keli ei ollu mitenkään päin suotunen mettästykselle. Kauhea matalapaine ja pilvet roikku hartioilla, tuullu ei nimeksikään. No eipä sen väliksi, pääsemmä kuiten yhessä koira...

Hietalahden uppee hiekkaranta Joskus kannattaa vain lähteä rantalomalle, jos tuntuu, että mikkään muu ei oikein onnistu ja kaikki suunnitelmat kaatuu kankkulan kaivoon. Tietenki tää koronahomma ei helpota reissujen toteutusta, mutta ei kannata lähteä merta eemmäs kalalle, eikä ainakaan Pallasjärveä kauemmas. Meillä on semmonen helmi tuolla meän takapihalla, että jotenkin tuntuu raaskiiko tästä reissusta ees kertoa. No kerrotaan nyt ko luvattu on ja te tunnutte näistä meän tarinoista tykkäävän.  Söpö pieni autiotupa, takana näkkyy Pallastunturit Pallasjärven Punaiset Hiekat on useille tuttu, helppo ja upea koko perheen retkikohe. Tästä johtuen monikaan ei jatka matkaansa eteenpäin ja näin ollen jää huomiotta, että Pallasjärven rannassa on kaksi autiotupaa, joista toinen eli Hietalahti on samanlaisella upealla biitsillä kuin Punaiset Hiekat. Ja Hietalahen ollessa autiotupa, sielä saa myös yöpyä.  Annamme teän itte ettiä paikan kartasta, mutta sinne pääsee...

Tsäps! sano tyväret ko retkelle lähti... Virallinen #tyvärettunturissa kick off ja kastajaiset suoritettiin yhessä meän lempipaikoista eli väylän rannassa, Äijäkosken kuohuja katsellen. Kyllähän tämmöseen tilanteeseen sopii se ylähyllyn samppanja, jolla skoolattiin kuksan täydeltä hyvää onnea meän tuleville tarinoille! Samppanjat kuksasta, ai että!  Aina ei tarvihe lähteä kauas, niinkuin ei tälläkään kertaa. Meillä on tieten se onni että asumma näin upeassa paikassa missä voit lähestulkoon kotiovelta lähteä suoraan retkelle.  Heitimmä retkireput autoon ja hurautimma Äijäkoskelle. Matkaa tulee vaan reilu 5km Muonion kylältä, eli on helppoo ja noppeeta lähteä käväsemmään! Kävellä joutuu jokusen sata metriä, eli sanoisin että ei ihan kauhean iso rutistus, polkukin on sen verran leveä että vaikka lastenrattaiden kanssa pääsee laavulle asti. Muutama vähän mutasempi offroad pätkä on matkalla, mutta seikkailumielellä selviää! Reitti laavulle on helppokulkusta Puita oli mukavasti jäl...

Kahden elämänmyönteisen seikkailijatyvären kommellukset ja tarinat tunturin kupeesta. Tervetuloa mukkaan, kiva ko tulit! Mikä ihmeen Tyväret Tunturissa? Koko idea lähti liikkeelle yhtenä iltana kun toinen meistä oli tekemässä julkasua omaan Instagramiin ja lisäsi kuvaan juuri keksimänsä hashtagin #tyvärettunturissa . Ajatus kävi että olispa tässä jollekin hyvä nimi blogille! Muutaman päivän päästä mieleen juolahti sitten että hemmetti, miksi ei sitä itte ottas käyttöön? No tässä sitä nyt sitten ollaan, eihän solekko tehä! Marika Taivaskeron huipulla 2019 elokuussa Sannan ikuistamana. Me tykkäämmä tehä ja elää omanlaista elämää, ja olishan se ihan hauska että muutki pääsis seuraamaan mitä me touhuamma täälä Muonion perämettissä, aivan Suomineidon kainalossa! Oli se sitten retkeilyä, kalastusta, metsästystä (tai lähinnä niiden opettelua..) niin varmasti aina sattuu ja tapahtuu. Me emmä näytä vain hienoja maisemia tai niitä parhaita muistoja vaan kerromma myös sen kun jokin menee pieleen...